Kari Enqvist on Helsingin yliopiston kosmologian professori, mikä näkyy tekstissä, jos professorin stereotypia on hövelin mielikuvituksellinen ukko. Enqvistin kirjoittama teksti on mielikuvituksellisen rikasta ja mukaan kirjaan mahtuu sellaisia vertauksia kuten "lepomassaton anorektikko", "avaruuden venyvä kumimatto" ja "kiviä tai kiiltokuvia, se on yhdentekevää". Mitä?! Oleellinen asiahan jää aivan pois?
Ei toki itse fysiikka jää varjoon. Enqvist kertoo hyvin paljon vertauksilla, jotka jaksavat aina yllättää, mutta todellinen asia on tässä tietokirjassa aina mukana. Nimen mukaan kirja keskittyy suhteellisuusteoriaan, mutta koska suhteellisuusteoria liittyy nykyfysiikassa lähes kaikkeen, kerrotaankin lukijalle laajasti kaikesta fysiikan perusperiaatteisiin liittyvästä.
Suhteellisuusteoriaa runoilijoille on asioiltaan hyvin samankaltainen kuin Ajan lyhyt historia, mutta kirjoitettu paljon mielikuvituksekkaammin. Lukijan on helppo pysyä mukana, sillä kirjasta jää aina jotain mieleen, koska ei voi olla unohtamatta sellaisia asioita kuin "tohvelimadot eivät ymmärrä, mikä on kolmas ulottuvuus, siten kuin me emme ymmärrä, mikä on neljäs ulottuvuus". Tässä pieni näyte:
Perusvirhe on kuvitelma absoluuttisesta avaruudesta
Voimme esimerkiksi päätellä seuraavasti. Ammutaan fotoni Jyväskylän Köhniön Kypärämäestä (vai oliko se Kypärämäen Kähniöstä?) kohti Kuuta ja samanaikaisesti toinen taivaan vastakkaiselle puolelle, jossa möllöttää Jyväskylän vara-Kuu. Puolentoista sekunnin kuluttua fotoni iskeytyy Kuun pintaan, ja samalla hetkellä vara-Kuu saa myös osuman. Sitten liu`umme päättelyn kaltevalle tasolle: fotonit kulkivat valon nopeudella (oikein!), joten toistensa suhteen ne kulkivat kaksinkertaisella valon nopeudella (väärin!). Senhän sanoo jo järkikin (oikein!).
Tekstiä tässä kirjassa on niin vähän, että sen saa luettuun loppuun jopa päivässä. Joka luvun alussa on pieni kuva, joka jollain tapaa liittyy aiheeseen ja kuluttaa toisaalta paperia. Kuvat ovat kuitenkin ihan kivoja.
Asiasta kiinnostuneelle fysiikkaa selitetään kuitenkin liian pintapuolisesti, mutta tämän kirjan tarkoitukseksi jäänee antaa sysäys tutustua fysiikkaan sellaisille ihmisille, jotka eivät todellakaan tiedä fysiikasta mitään. Tavallaan tällainen kirja on vain pieni välipala kahvitauolla tai sitten suuri henkinen ponnistus, mutta joka tapauksessa ääritapaus hyvässä mielessä.
Newton oli aikanaan hyvin juro mies. Hänestä kerrottiin, että hän nauroi elämänsä aikana ainoastaan kerran. Se ainut kerta tapahtui silloin, kun häneltä kysyttiin: "Mitä hyötyä on ollut Euklideen geometriasta?" (ei suora lainaus:)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti