Mikä huumorin kukka! Tälle saa nauraa, jos rakastaa pilkallista huumoria! Vielä lennokkaampi ja viihdyttävämpi kuin edellinen lukemani Hunter S. Thompsonin
teos, Rommipäiväkirja.
Duke ja Thompson kääntävät punaisen Haikalan keulan kohti Las Vegasia takakontti täynnä kaikkea hauskaa: meskaliinia, eetteriä, viinaa, metamfetamiinia, kokaiinia...
Heidän tarkoituksenaan olisi koota New York Timesiin artikkeli Amerikkalaisesta Unelmasta ja Mint 400 -ajotapahtumasta. He ovat varanneet sviitin hotellista. Tunnelma on katossa lähes kokoajan, vaikka huumeiden mukana tuomia ongelmiakin mahtuu mukaan. Eräs hauskimmista tapahtumista sattuu, kun päähenkilöiden vihaama kerrossiivooja sattuu paikalle täysin tuhottuun ja sotkettuun sviittiin. Vieraat ovat rikkoneet hotellin valtavan peilin ja useita lamppuja, vessassa on kuuden tuuman kerros vaahtoa, greipin kuoria ja oksennusta, sinapilla he ovat liimanneet pornolehdistä revittyjä kuvia peilin jäännöksiin ja asianajaja (tri Thompson) on juuri siivoojan paikalle sattuessa oksentamassa alastomana kenkiinsä vaatekaapissa. Yhteistuumin he taklaavat pelästyneen siivoojan ja alkavat syöttää hänelle tarinaa suuresta huumeisiin liittyvästä bisneksestä, jota pyöritetään salaa hotellissa. Siivooja uskoo kaiken ja on onnellinen, kun saa päähenkilöiltä suuripalkkaisen varjostustyöpaikan.
Amerikkalaista Unelmaa he eivät varsinaisesti löydä. Erään palaneen baarin, jonka nimi saattoi joskus 300 vuotta sitten olla Amerikkalainen Unelma, pihalle he päätyvät loppuvaiheissa. Tässä kohdin on selvästi näkyvissä Hunter S. Thompsonin tulkinta amerikkalaisten Unelmasta: palanut, tuntematon, syrjässä sijainnut strippiklubi. Vastaavanlaisia vertauksia on useita pitkin kirjaa. Pilkan aiheena ei aina ole Amerikkalainen Unelma, vaan kriittisen katseen alle joutuvat myös Las Vegas ja sen ihmiset ja ilmapiiri, huumeet ja useat muut hyvin periamerikkalaiset asiat aina presidentistä poliiseihin.
Mainiona bonuksena hyvän tekstin lisäksi on vielä hauska Ralph Staedmanin kuvitus, jos sattuu saamaan käsiinsä saman kirjan kuin minä.
Jos kirjan lukeminen ei kiinnosta, kirjasta on tehty myös Terry Gilliamin (eräs Monty Pythoneista) ohjaama samanniminen elokuva (1998), jossa pääosia esittävät Johnny Depp ja Benicio Del Toro.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti