Kelmeä kajo kojootin katseessa

Tänään voin vain maata sängyllä ja katsella kattoon liimattuja fosforitähtiä.
Nauraa kaasua pumppaaville bussikuskeille.

Maalaisitpa selkääni kevään;
eteeni tulevaisuuden perhosen.

Maalaisitpa ikuisen soinnun äänestäsi
jotta saisin tien vaipua illuusiomuistoihin.

Poimisitpa pellolta Afganistanin,
unikon kukan.
Ojentaisit minulle
kaksin käsin...
En erottaisi teitä hekumasta sokeilla silmilläni!
Olisin huumaantunut ennen kämmenesi kosketusta

joka oli unikko
joka oli kämmen

Valkoisia nenäliinoja
joiden värähtelyn jaksonaikana
ne kastuvat eroavan kyynelistä.

Olen kuin autossa
matkalla hirveän pitkää suoraa tietä.
Takanani maisema katoaa yhteen
pisteeseen.
Tuskani pakopiste.
En näe enää vilkuttaa sinulle...
Hei, hei, (lisääthän rakkaasi nimen (jos sinulla on!))